Takaisin etusivulle.

 

 

Metsän teologia merkitsee ihmisen uuden paikan etsimistä maailman kokonaisuudessa.

 

Nykymaailma on antanut ruokaa, vaatteita ja turvaa. Mutta unohtanut sielun. Unohtanut suhteen luontoon. Sen myötä kaikki on uhanalaista.

 

Yhteys metsään hoitaa suomalaisen sielua. Luontoyhteys on tuotava takaisin keskelle maailmankuvaamme.

 

Jumala parantaa. Kristinuskon parantava voima tulee löytää uudelleen. Teologiassa on palattava puhumaan Jumalasta. Mutta ensin tulee hiljaisuus, vasta sitten hapuillen sanat. Hiljaisuus on katselun ja toiminnan hiljaisuutta. Suuri mysteeri on tuonpuoleinen, mutta on kotonaan tämänpuoleisessakin.

 

Ihminen etsii, kuka voisi auttaa ja antaa turvan. Ihminen etsii pelastusta.

 

Teologian on oltava parantavaa. Sen tulee ojentautua kohti pelastavaa Jumalaa, kohti parantavaa Kristusta. Sen tulee sytyttää sydämiä. Teologia on ylistystä.

 

Suomalainen teologia olkoon metsän teologiaa. Metsä on merkitysten kehto. Metsän syklinen aika hoitaa. Se antaa turvaa ja toivoa. Metsässä Jumala parantaa.

 

Metsän teologia kasvaa suomalaisesta syntytiedosta – metsän tiedosta. Ja Raamatun syntytiedosta, Raamatun dynaaminen Jumala toimii. Raamatun keskus on Jeesuksen persoona.

 

Metsän teologia kunnioittaa vanhaa suomalaista mielenmaisemaa ja sen tietoa. Kyse ei ole kahden uskonnon yhdistämisestä, vaan vanha mielenmaisema otetaan vakavasti ja siltä opitaan filosofisia perusteita tavoille ymmärtää miten maailmassa ollaan, miten luonnon kanssa ollaan.

 

Metsän teologia lepää kristillisen tradition varassa. Mutta maailmankatsomuksen muuttuessa myös traditio löytää uudet uomansa. Niitä pitkin evankeliumi voi koskettaa suomalaista hänen olemuksensa perimmäisissä kamareissa. Ilosanoman tarkoitus on tuoda elämään ilo takaisin.

 

Suomalaiset ovat vähitellen menettäneet elintärkeän yhteytensä metsään. Yhteys voidaan palauttaa, uudenlaisena, mutta vanhaa arvostaen.

 

Kyse on uudelleensijoittumisesta kosmoksessa. Ihmisen paikka on pienempi ja nöyrempi kuin mitä hän on pitkään kuvitellut. Nöyrtyminen on kivuliasta, mutta sen kautta elämä jatkuu, parempana. Uusi paikka on kotoisa, ihminen löytää uudelleen kotiin.

 

Alkuperäiskansat voivat auttaa meitä ymmärtämään tämän. He ojentavat meille anteliaan lahjan. Meidän vastalahjamme heille: tilaa olla olemassa.

 

Suomalaisten tulee etsiä maailmankuvansa rakennuspuut omasta menneisyydestään ja yhdistää ne omaperäisesti nykyaikaan. Myös tämän ajan viisaudesta on tunnistettava kaikkein kestävimmät ainekset.

 

Suomalais-ugrilainen käsitys maailmasta ja ihmisen luontosuhteesta on rikas ja viisas. Suomen kieli on valtava aarre. Metsän teologia ilmentää suomen kielen ja suomalaisen maa-ilmankatsomuksen piirteitä. Esimerkiksi: teologian ei tarvitse olla tarkkarajaista vaan suurimmista asioista on hyvä puhua ymmärtäen kielen rajallisuus ja todellisuuden luotaamaton ihmeellisyys.

 

Teologia syntyy herkkyydestä Jumalan läsnäololle kaikessa ja herkkyydestä kärsimykselle.

 

Näistä lähtökohdista kenties voi tapahtua uusi syntymä kulttuurisesti ja hengellisesti.

 

(Tässä pieni väläys metsän teologiasta. Luettavissa nyt kokonainen kirja tätä: Metsän teologia, Kirjapaja 2013)